AjankohtaistaUutisetYmpäristöahdistuksesta toivoon

Ympäristöahdistuksesta toivoon

Uutiset
8.4.2020
Koulun terveyskirjasto
Koulun terveyskirjasto

Toivon ja merkityksellisyyden ylläpitäminen on keskeinen tehtävä ympäristöahdistuksen aikakautena. Me jokainen voimme voimaantua toimien yhdessä. Pienilläkin ympäristöteoilla ja osallistumisella on merkitys.

Ympäristöahdistus tarkoittaa vaikeita tuntemuksia, jotka liittyvät ympäristöongelmiin. Kuten ahdistus yleensäkin, myös ympäristöahdistus saa monenlaisia muotoja. Huoli ekosysteemien tilasta voi aiheuttaa voimakastakin ahdistuneisuutta. Väestön keskuudessa yleisimmät ympäristöahdistuksen muodot ovat kuitenkin sellainen huoli, stressi ja levottomuus, jotka vaikuttavat taustatekijöinä ja ajoittain voimistuvat ahdistukseksi.

Lähtökohtaisesti ympäristöahdistus ei ole mielenterveydellinen häiriö tai sairaus, vaan järkiperäinen reaktio luonnontieteen tuloksiin ympäristöuhkien vakavuudesta. Ympäristöahdistus voi kuitenkin saada niin voimakkaita ilmenemismuotoja, että henkilö tarvitsee terveydenhoidollista apua. Joka tapauksessa sekä yhteisöllinen tuki että itsesäätely ovat tärkeitä oireiden lievittämiseksi. Psyykkisten voimavarojen lisäksi ahdistusta lievittää se, että ympäristöongelmia ratkotaan käytännössä yhteiskunnan eri tasoilla. Ihmiselle on tärkeää kokea, että hänen omassa elinympäristössään toimitaan kestävästi ja että hän itse voi osallistua ongelmien lievittämiseen.

Ympäristöahdistuksen hyvin keskeinen muoto on ilmastoahdistus (ks. Mieli ry:n raportti) eli merkittävällä tavalla ilmastonmuutokseen liittyvä ahdistus. Useille ihmisille ilmastonmuutos on keskeinen ympäristöön ja tulevaisuuteen liittyvä huolenaihe, joka nivoo sisäänsä myös muita ympäristöongelmia.

Ympäristöahdistus ja ilmastoahdistus yhdistyvät usein muihin elämänkysymyksiin ja ahdistuksen aiheisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi

  • opiskelualan ja ammatin valinta, sekä
  • perheen perustaminen ja kysymykset lasten saamisesta.

On tärkeää kyetä käsittelemään ympäristöahdistusta sekä omana ilmiönään että muihin kysymyksiin vaikuttavana osatekijänä.

Nykyaikana ympäristökriisi ja ilmastokriisi muodostavat niin keskeisen uhan, että niiden kohtaaminen on jokaiselle ihmiselle jossain elämänvaiheessa koittava elämänkriisi. Tällä hetkellä ihmisten reaktiot tähän elämänkriisiin vaihtelevat suuresti, koska sekä fyysiset olosuhteet että psykososiaaliset tekijät ovat niin erilaisia. Osa ihmisistä harjoittaa psykologista etäisyyden pitämistä ja jopa torjuntaa ympäristöuhkien, etenkin ilmastouhkien suhteen. Tämä lisää sosiaalisia jännitteitä ja voi pahentaa myös ahdistusta. Sana "psykososiaalinen" tarkoittaa näiden kahden, psykologisen ja sosiaalisen, yhdistymistä.

Monille lapsille ja nuorille ilmastoahdistus on ollut ensimmäinen heidän kohtaamansa voimakas eksistentiaalinen eli elämän peruskysymyksiin liittyvä kriisi. (Tämän kirjoitushetkellä, keväällä 2020, koronakriisi uhkaa muodostua myös eksistentiaaliseksi kriisiksi. "Korona-ahdistuksessa" ja ympäristöahdistuksessa onkin monia yhtymäkohtia, vaikka toki erojakin. Löydät aiheeseen liittyviä videolinkkejä kirjoituksen lopusta.) Ilmastoahdistus voi yhdistyä ylipäätään "tulevaisuusahdistukseen". Lapsesta ja nuoresta voi tuntua syvästi järkyttävältä se, miten voimakkaita uhkia ilmastonmuutokseen ja esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden katoamiseen liittyy. Sosiaaliset tekijät vaikuttavat ahdistuksen tuntemiseen: toisten ahdistus voi tarttua ja erimielisyydet voivat pahentaa ahdistusta. Ympäristöahdistuksen ja ilmastoahdistuksen käsittely on nykylapsille kehityskriisi, joka vaatii tukea aikuisilta.

Asiantuntijat suosittelevat ympäristöahdistuksen käsittelykeinoiksi sekä tunteiden kohtaamista että osallistavaa toimintaa. Ympäristökasvatuksen ja ilmastokasvatuksen aloilla on alettu kasvavissa määrin tarkastella tätä. Vuosina 2019–2020 toteutetun "Toivoa ja toimintaa"-hankkeen materiaalit tarjoavat virikkeitä sekä ympäristötunteiden käsittelemiseen että osallistavaan toimintaan. Pääkohderyhmä ovat yläkoulut ja lukiot, mutta materiaaleja voi soveltaa myös muualla.

Kasvattajan on tärkeää todeta ääneen ympäristöahdistuksen ja erilaisten ympäristötunteiden olemassaolo. Tämä tekee ilmiöstä osan yhteistä todellisuutta. Kasvattajan ei tarvitse itse välttämättä ottaa tarkemmin kantaa ilmiöön: riittää, että hän toteaa, että nämä kysymykset ovat niin vaikeita, että ne herättävät ihmisissä monenlaisia tunteita. Erilaisten ympäristötunteiden ja ilmastotunteiden jäsentely nivoutuu yhteen laajemman tunnetaito-kasvatuksen kanssa, ja nämä alat voivat tukea toisiaan.

Sekä kasvattajille että terveydenhuollon ammattilaisille on erittäin tärkeää reflektoida omia ympäristötunteitaan. Tutkimukset osoittavat, että aikuiset ovat kehittäneet monenlaisia strategioita tunteidensa käsittelyyn ja ajoittaiseen piilottamiseen. Jotta kasvattajat ja esimerkiksi kouluterveydenhoitajat voivat tukea lapsia ja nuoria, heidän on käsiteltävä omaa potentiaalista ympäristöahdistustaan tai sen kieltämistä. Aikuinen voi pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Mitä tunteita minussa herää, kun lapsi tai nuori ilmaisee ympäristöahdistusta?
  • Mitä tunteita ympäristökriisi ja ilmastokriisi herättävät itsessäni?
  • Millaisia tapoja käytän näiden tunteiden kanssa elämiseen?
  • Millaisia rakentavia tunteiden käsittelytapoja haluan välittää lapsille ja nuorille?
  • Miten itse toteutan ympäristövastuuta ja ilmastovastuuta, ja minkä kuvan nämä elämäntavat antavat lapsille ja nuorille?

Aikuisen ei tarvitse ylläpitää ylioptimismia, mutta hänen on tärkeää välittää sanoillaan ja toimillaan viestiä siitä, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Toivon voi määritellä myös kyvyksi löytää elämän mielekkyyttä kaikenlaisissa tilanteissa.

Panu Pihkala

Dosentti, HY, Teologinen tiedekunta & HELSUS Sustainability Science Center

Kirjallisuutta

Mieli ry:n (Suomen mielenterveysseura) raportti Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen

Psykologien suosituksia ilmastoahdistuksen kohtaamisesta

Ympäristöahdistus-tutkija Panu Pihkalan suosituksia a) ympäristöahdistuksen käsittelystä b) siitä, miten puhua lapsille ilmastonmuutoksesta

Pihkala, Panu (2019). "Ilmastokasvatus ja tunteet." Helsinki: Biologian ja maantiedon opettajien liitto ry.

Englanniksi:

Beginning the Climate Conversation: A Family's Guide (2019). Climate Reality Project.

A Guide for Parents about the Climate Crisis, Australian Psychological Society.

Korona-ahdistuksen ja ympäristöahdistuksen vertailua:

a) suomeksi: Pihkala, Panu. "'Korona-ahdistus' ja ympäristöahdistus." 60 minuutin luentovideo, 17.3.2020. Helsingin yliopisto: Avoin yliopisto ja teologinen tiedekunta.

b) englanniksi: Pihkala, Panu. "'Corona-anxiety' and Climate Anxiety." 17 minuutin luentovideo, 26.3.2020.

Etsitkö luotettavaa tietoa terveydestä ja sairauksista?

Terveyskirjasto tuo luotettavan, riippumattoman ja ajantasaisen tiedon terveydestä sekä sairauksista jokaisen suomalaisen ulottuville. Terveyskirjastossa on yli 10 000 asiantuntijoiden laatimaa artikkelia.

Käytämme evästeitä, jotta pystymme tarjoamaan parhaan mahdollisen käyttökokemuksen sivustollamme. Voimme käyttää evästeitä myös markkinointiviestinnän kohdentamiseen. Jatkamalla sivustollemme hyväksyt evästeiden käytön.

Lisätietoja